perjantai 7. elokuuta 2015

Ympyrä


Ainahan sitä on tiennyt että muoti kiertää kehää. Musiikki kiertää kehää. Historian jatkumossa monet aatteet ja ajatukset pyörivät ympyrää ja tulevat vastaan uudestaan jos vanhaksi elää. Poikarakkaus oli antiikin Kreikassa sallitumpaa kuin 1970-luvun Suomessa. Sellaista se on. Joka ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudelleen.

Lueskelen tässä Heini Kilpamäen kirjoittamaa kirjaa Suomalaisen tyhmyyden ylistys. Paraikaa siinä seikkaillaan 1800-luvun lopun Suomessa. Kuka on suomalainen, mitä on olla suomalainen, millaisia ovat suomalaiset? Maailmalla vertaillaan ihmisrotuja toisiinsa, mittaillaan päitä, puhutaan degeneraatiosta ja rotuhygieenikot miettivät ovatko suomalaiset geeneiltään lähempänä vähä-älyisiä mongoleita kuin uljaita germaaneja. Oma aatelistomme yrittää parhaansa mukaan Kalevala kainalossa rakentaa kuvaa uljaasta, rehellisestä ja työteliäästä talonpojasta, mutta moni muu on hieman eri mieltä.

Tässä pari lainausta kirjasta: ”Degeneraation aatos suhtautui erityisen arvottavasti vammaisiin ihmisiin. 1800-luvun loppupuolen Suomessa vammaisuudesta oli tullut yhteiskunnallinen kysymys, sillä työnteon vaatimukset muuttuivat ja yksilön arvon määritti hänen työntekonsa ja ahkeruutensa. Yksilön fyysisestä tai henkisestä työkyvyttömyydestä tuli kansallinen vamma, joka vaikutti koko yhteiskunnan toimimiseen.”

”Vastenmielisyys juuri vammaisia ihmisiä kohtaan lisääntyi. Heidät koettiin taloudellisena taakkana, jotka kuluttivat yhteiskuntaa tarviten laitospaikkoja ja erityisopetusta. Keskeisimpänä ihmisarvon mittarina oli älykkyys.”

Mietitäänpä yhtymäkohtia nykyaikaan:

-        yksilön arvon määritti hänen työntekonsa ja ahkeruutensa?

-        vammaiset koettiin taloudellisena taakkana jotka kuluttivat yhteiskuntaa, koska tarvitsevat laitospaikkoja ja erityisopetusta?

-        keskeisenä ihmisarvon mittarina on älykkyys?

Millaista kuvaa työttömistä tai työkyvyttömistä tänä päivänä mediassa maalaillaan? Laiskoja, vätyksiä, välttelijöitä? Arvottomia. Ongelmat ovat ihmisten itsensä aiheuttamia, tai kuten jotkut nokkelimmat poliittiset untuvikot ovat ehdotelleet heikompi aines –puheissaan, peräti geneettisiä. Jälleen pitäisi kalloja mittailla?

Entäpä sitten vammaiset, tai muut jotka tarvitsevat erityisopetusta tai laitospaikkoja. Meillekin on rantautunut nimby-ajattelu, jossa varakkaille asuinaluille ehdotetut vammaishoitolat tai päihdehoitopaikat eivät saakaan rakennuslupaa, koska varakkaat ja näin ollen myös vaikutusvaltaiset asukkaat eivät halua näitä inhokkeja pilaamaan asuinalueensa hintatasoa. Lisäksi laitoshoito on kallista, joten lyödään jengille ryynejä naamaan ja lasketaan ne edulliseen ”kotihoitoon”. Integroidaan erityisoppilaat normaaliluokkiin jotta päästään kalliista erityisopetuksesta.

Keskeisenä ihmisarvon mittarina on älykkyys? No kieltämättä niin ei nykyään ole. Puhdasta sivistystä ei enää kaipaa kukaan muu kuin Matti Klinge. Meillä on sen sijaan uusi jumala, raha. Ja älykkyyttä siedetään vain silloin kun sen avulla luodaan rahaa. Raha on korkein arvomme. Se on se mittari millä kaikki tänään mitataan. Niin työläiset, työttömät, vammaiset kuin vanhuksetkin. Huvittavaa että yli sata vuotta sitten pelättiin myös kalliita kustannuksia. Erotuksena toki se, että silloinen Suomi oli euroopan köyhimpiä kolkkia, nykyinen taas rikkaimpia. Silti ei meinaa rahat vieläkään riittää.

Jos noihin aikoihin arvostetut tiedemiehet mittailivat neniä ja kalloja etsiessään täydellistä ihmistä ja sulkivat näin ollen myös suuren joukon väkeä vääränlaisten, tollojen ja suorastaan vaarallisten ihmisten kategoriaan, niin nykyään samaa erottelua harrastavat kaljupäiset ja sivistymättömät natsipellet piestessään vääränvärisiä ja vääränaatteisia. Osa heistä on päässyt jopa eduskuntaan.

Joka ei tunne historiaa, joutuu elämään sen uudelleen. Ympyrä on sulkeutunut, jälleen.