tiistai 26. tammikuuta 2016

Työ vapauttaa


Työ vapauttaa. Työ kotouttaa. Työ tekee kansalaiseksi. Viime aikoina on puhuttu paljon työnteosta turvapaikanhakijoiden kotoutumisen yhteydessä. Ihminen tarvitsee hyödyllistä puuhaa. Pelkästä olemisesta seuraa vain ongelmia. Ja kyllähän pelkkä joutenolo varmasti turhauttaakin, se ei ole mitään mistä joku nauttisi, pitkän päälle. Jokin tässä työpuheessa minua silti oudoksuttaa.

Työ. Mitä on työ? Mitä työllä tarkoitetaan? Tässä kotouttamiskeskustelussa ainakin oikeistopuolueet ovat kovasti tarkoittaneet työllä nimenomaan palkkatyötä. Työtä jota tehdään jollekin toiselle ja vastikkeeksi saadaan rahaa. Sillä erotuksella, että koska tässä tapauksessa ollaan huolissaan vain maahanmuuttajien kotoutumisesta eikä pankkitilistä, niin itse palkalla ei ole juurikaan väliä, ainoastaan työllä. Työ on tärkeää, ei siitä maksettava palkka. Tämä sama logiikka on lipunut myös ihan kotimaistenkin työttömien arkeen. Yhä enemmän on tarjolla harjoitteluita, työkokeiluja, kuntouttavaa työtoimintaa, kaikkea missä kyllä tehdään sitä työtä, mutta ei saada palkkaa. Työ on tärkeää, työ on sosiaaliturvaa, muutoin työttömät syrjäytyvät ja maahanmuuttajat ghettoutuvat. Ministeri Orpokin ehdotteli juuri, että turvapaikanhakijoille voisi maksaa alhaisempaa palkkaa, koska he eivät osaa kieltä. Ei tullut Orvolle mieleen että tuolla on työttömänä n. 500 000 kielitaitoista? Olisi mistä ottaa, mutta tosiaan tuo kotoutus.

Suomalainen vitsi. Kaikki tuntevat tämän tarinan. Miksi ihmeessä Suomalainen raataa niska limassa töitä koko talvikauden odottaen kesälomaa? Jotta Suomalainen pääsee mökille. Pääsee mökille? Mökille, jossa sama raataminen jatkuu? Aina on joku paikka rempallaan, aina pitää pilkkoa puita ja niittää pusikkoa, aina vain pelkkää työtä. Miksi sellaisesta unelmoi töissä? Toisista töistä? Onko kyse tästä työn vapauttavasta voimasta? Työläinen ehtii kuukaudessa syrjäytyä ellei paina mökilläkin hommia? Onko näin?

Ei. Kyse on työn luonteesta ja siitä, mitä työ on. Työtä on nimittäin monenlaista. On palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, itselleen tehtävää työtä, yrittäjänä toimimista, montaa muutakin. Mikä näillä sitten on erona? Se, onko työ palkallista, kenelle työtä tehdään ja kenen käskemänä.

Voin hyvin kuvitella miltä tuntuisi, jos joku tosissaan ehdottaisi, että tulepa Luukkonen tekemään 30 tuntista työviikkoa yritykseeni, ilman palkkaa? Mielipuoli, eihän kukaan voisi ottaa moista tosissaan. Silti saattaisin helposti tehdä omalla kesämökilläni pidempääkin päivää, jotta mökkipiha ja siihen kuuluvat rakennukset olisivat tip top kunnossa. Eikö ole outoa?

Ihminen siis todellakin nauttii työnteosta, mutta ei mistä tahansa työnteosta. Itselle tehty halkosavotta tuottaa nautintoa, mutta sama homma ilmaiseksi tehtynä jollekin firmalle, tuo ainoastaan petetyn olon ja vie itsetunnon. Naapurille tai ystävälle tehty työteliäskin palvelus on miellyttävää, mutta sama askare tehtynä ilmaiseksi jollekin ventovieraalle yritykselle tuntuisi kusetukselta. Omalle itselleen tai läheiselle tehty työ tuo siis ihmiselle jo itsessään iloa. Tämän lisäksi iloa voi tuoda myös sellaiset työn muodot jotka ovat ihmisen itsensä vapaaehtoisesti valitsemia ja moraaliltaan tärkeitä, kuten monet vapaaehtoistyön muodot. Kudotaan villasukkia köyhille lapsille, kerätään rahaa orvoille kissoille. Kyllä sellaista työtä moni tekee ihan ilman palkkaa ja saa työstään suuren nautinnon.

Ihminen saa siis nautintoa pelkästä työstä silloin kun se on vapaaehtoista ja kun työn hyödyn kerää tekijä itse, joku läheinen, tai moraalisesti tärkeä kohde. Kun nämä ehdot täyttyvät, työ todellakin vapauttaa, tuo iloa ja luo sitä kuuluisaa päivärytmiä elämään. Sitouttaa yhteiskuntaan.

Kun siis selkeästi näyttää siltä, että ihmiselle luonteenomaista ei ole mikä tahansa työ, vaan nimenomaan vapaasti valittu, tietyn kohderyhmän vuoksi tehty työ, niin miksi ihmeessä työttömien ja turvapaikanhakijoiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarkoitettu työ on pitkälti juuri sitä päinvastaista? Pakkotyötä karenssin uhalla? Palkkatyötä josta ei kuitenkaan saa palkkaa? Palkattomia harjoitteluja, painostettuja työkokeiluja ja kaikkia vastaavia, joita ei käytännössä saa itse valita ja joihin pakotetaan taloudellisten sanktioiden uhalla?

Eiväthän ne toimi. Se tiedetään jo nyt. Ei niistä pääasiassa mitään urapolkuja lähde kehittymään, joten normaaliin palkkatyöhön niiden kautta ei edelleenkään pääse. Ja se työ, jonka funktiona olisi pitää ihminen mieleltään terveenä, motivoituneena ja osana virkeää yhteiskuntaa, ei ole työvoimaviranomaisten mielestä työtä laisinkaan.

Toki, täytyy myös todeta, että kyllä palkkatyökin on työtä joka pitää ihmisen mieleltään terveenä, motivoituneena ja osana virkeää yhteiskuntaa, mutta sen ehtona on juuri palkkaus. Jos työstä ei makseta palkkaa, silloin työn määrä, ajankohta, kohde ja muut henkilökohtaiset valinnat painavat vaakakupissa enemmän. Palkkatyön antavuuden tärkein ehto on siis palkka. Ilman palkkaa ihminen kyllä mielellään tekee töitä, jopa samankaltaisia töitä kuin aiemmin palkallisena, mutta omin ehdoin, omin säännöin, oman itsensä herrana. Ja näinhän sen pitäisikin olla.

Jos työstä ei makseta palkkaa, mutta sitä on silti pakko tehdä, se on käytännössä orjuutta. Jos työtä ei ole pakko tehdä, mutta sitä tekee silti, siitä nauttii. Nautinnollisesta työstä on hyötyä koko yhteiskunnalle ja ihmiselle itselleen, orjatyöstä on hyötyä vain sille taholle joka orjuudesta lypsää rahat.

Ihminen on luotu toimimaan, mutta jos tätä toimintaa -  eli työtä – käytetään hänen tai muiden riistämiseen, muuttuu työ vahingolliseksi ihmiselle. Jos ihminen tekee työtä ilman palkkaa niin että joku muu käärii rahat, ihminen ei vapaudu vaan kokee itsensä pohjasakaksi ja petetyksi. Jos ihminen tekee ilmaiseksi samaa työtä josta muille maksetaan palkkaa, ihminen ei sulaudu yhteiskuntaan, vaan alkaa inhota sellaista järjestelmää missä toiset pakotetaan tekemään ilmaiseksi se, minkä joku toinen juuri hetkeä aiemmin teki palkallisena.

Työn käsitteen sekoittaminen ja muuntaminen ainoastaan palkkatyötä koskevaksi, ei ole keino palvella syrjäytymisvaarassa olevia työttömiä ja maahanmuuttajia, vaan keino saada ilmaista työvoimaa. Kun palkattua työtä ei tällä hetkellä ole juuri tarjolla, niin samaa hommaa on painettava ilmaiseksi, koska ilman sitä ei pysy kunnossa ja yhteiskuntakelvollisena? Eikö ole sukkelaa? Tällaisessa maailmassa täytyy palkallista työtä tarjoavan työnantajan olla täysi idiootti, sillä samaan hommaan saa tulevaisuudessa työntekijän ilmaiseksi ja voipa vielä samalla kutsua itseään hyväntekijäksi.

On se vaan kumma juttu tuo työ.