Työ vapauttaa. Työ kotouttaa. Työ tekee kansalaiseksi. Viime aikoina on puhuttu paljon työnteosta turvapaikanhakijoiden kotoutumisen yhteydessä. Ihminen tarvitsee hyödyllistä puuhaa. Pelkästä olemisesta seuraa vain ongelmia. Ja kyllähän pelkkä joutenolo varmasti turhauttaakin, se ei ole mitään mistä joku nauttisi, pitkän päälle. Jokin tässä työpuheessa minua silti oudoksuttaa.
Työ. Mitä on työ? Mitä työllä tarkoitetaan? Tässä
kotouttamiskeskustelussa ainakin oikeistopuolueet ovat kovasti tarkoittaneet
työllä nimenomaan palkkatyötä. Työtä jota tehdään jollekin toiselle ja
vastikkeeksi saadaan rahaa. Sillä erotuksella, että koska tässä tapauksessa
ollaan huolissaan vain maahanmuuttajien kotoutumisesta eikä pankkitilistä, niin
itse palkalla ei ole juurikaan väliä, ainoastaan työllä. Työ on tärkeää, ei
siitä maksettava palkka. Tämä sama logiikka on lipunut myös ihan kotimaistenkin
työttömien arkeen. Yhä enemmän on tarjolla harjoitteluita, työkokeiluja,
kuntouttavaa työtoimintaa, kaikkea missä kyllä tehdään sitä työtä, mutta ei
saada palkkaa. Työ on tärkeää, työ on sosiaaliturvaa, muutoin työttömät
syrjäytyvät ja maahanmuuttajat ghettoutuvat. Ministeri Orpokin ehdotteli juuri,
että turvapaikanhakijoille voisi maksaa alhaisempaa palkkaa, koska he eivät
osaa kieltä. Ei tullut Orvolle mieleen että tuolla on työttömänä n.
500 000 kielitaitoista? Olisi mistä ottaa, mutta tosiaan tuo kotoutus.
Suomalainen vitsi. Kaikki tuntevat tämän tarinan. Miksi
ihmeessä Suomalainen raataa niska limassa töitä koko talvikauden odottaen
kesälomaa? Jotta Suomalainen pääsee mökille. Pääsee mökille? Mökille, jossa
sama raataminen jatkuu? Aina on joku paikka rempallaan, aina pitää pilkkoa
puita ja niittää pusikkoa, aina vain pelkkää työtä. Miksi sellaisesta unelmoi
töissä? Toisista töistä? Onko kyse tästä työn vapauttavasta voimasta? Työläinen
ehtii kuukaudessa syrjäytyä ellei paina mökilläkin hommia? Onko näin?
Ei. Kyse on työn luonteesta ja siitä, mitä työ on. Työtä on
nimittäin monenlaista. On palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, itselleen tehtävää
työtä, yrittäjänä toimimista, montaa muutakin. Mikä näillä sitten on erona? Se,
onko työ palkallista, kenelle työtä tehdään ja kenen käskemänä.
Voin hyvin kuvitella miltä tuntuisi, jos joku tosissaan
ehdottaisi, että tulepa Luukkonen tekemään 30 tuntista työviikkoa yritykseeni,
ilman palkkaa? Mielipuoli, eihän kukaan voisi ottaa moista tosissaan. Silti
saattaisin helposti tehdä omalla kesämökilläni pidempääkin päivää, jotta
mökkipiha ja siihen kuuluvat rakennukset olisivat tip top kunnossa. Eikö ole
outoa?
Ihminen siis todellakin nauttii työnteosta, mutta ei mistä
tahansa työnteosta. Itselle tehty halkosavotta tuottaa nautintoa, mutta sama
homma ilmaiseksi tehtynä jollekin firmalle, tuo ainoastaan petetyn olon ja vie
itsetunnon. Naapurille tai ystävälle tehty työteliäskin palvelus on
miellyttävää, mutta sama askare tehtynä ilmaiseksi jollekin ventovieraalle
yritykselle tuntuisi kusetukselta. Omalle itselleen tai läheiselle tehty työ
tuo siis ihmiselle jo itsessään iloa. Tämän lisäksi iloa voi tuoda myös
sellaiset työn muodot jotka ovat ihmisen itsensä vapaaehtoisesti valitsemia ja
moraaliltaan tärkeitä, kuten monet vapaaehtoistyön muodot. Kudotaan villasukkia
köyhille lapsille, kerätään rahaa orvoille kissoille. Kyllä sellaista työtä
moni tekee ihan ilman palkkaa ja saa työstään suuren nautinnon.
Ihminen saa siis nautintoa pelkästä työstä silloin kun se on
vapaaehtoista ja kun työn hyödyn kerää tekijä itse, joku läheinen, tai
moraalisesti tärkeä kohde. Kun nämä ehdot täyttyvät, työ todellakin vapauttaa,
tuo iloa ja luo sitä kuuluisaa päivärytmiä elämään. Sitouttaa yhteiskuntaan.
Kun siis selkeästi näyttää siltä, että ihmiselle
luonteenomaista ei ole mikä tahansa työ, vaan nimenomaan vapaasti valittu,
tietyn kohderyhmän vuoksi tehty työ, niin miksi ihmeessä työttömien ja
turvapaikanhakijoiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarkoitettu työ on pitkälti
juuri sitä päinvastaista? Pakkotyötä karenssin uhalla? Palkkatyötä josta ei
kuitenkaan saa palkkaa? Palkattomia harjoitteluja, painostettuja työkokeiluja
ja kaikkia vastaavia, joita ei käytännössä saa itse valita ja joihin pakotetaan
taloudellisten sanktioiden uhalla?
Eiväthän ne toimi. Se tiedetään jo nyt. Ei niistä pääasiassa
mitään urapolkuja lähde kehittymään, joten normaaliin palkkatyöhön niiden
kautta ei edelleenkään pääse. Ja se työ, jonka funktiona olisi pitää ihminen
mieleltään terveenä, motivoituneena ja osana virkeää yhteiskuntaa, ei ole
työvoimaviranomaisten mielestä työtä laisinkaan.
Toki, täytyy myös todeta, että kyllä palkkatyökin on työtä
joka pitää ihmisen mieleltään terveenä, motivoituneena ja osana virkeää
yhteiskuntaa, mutta sen ehtona on juuri palkkaus. Jos työstä ei makseta
palkkaa, silloin työn määrä, ajankohta, kohde ja muut henkilökohtaiset valinnat
painavat vaakakupissa enemmän. Palkkatyön antavuuden tärkein ehto on siis
palkka. Ilman palkkaa ihminen kyllä mielellään tekee töitä, jopa samankaltaisia
töitä kuin aiemmin palkallisena, mutta omin ehdoin, omin säännöin, oman itsensä
herrana. Ja näinhän sen pitäisikin olla.
Jos työstä ei makseta palkkaa, mutta sitä on silti pakko
tehdä, se on käytännössä orjuutta. Jos työtä ei ole pakko tehdä, mutta sitä
tekee silti, siitä nauttii. Nautinnollisesta työstä on hyötyä koko
yhteiskunnalle ja ihmiselle itselleen, orjatyöstä on hyötyä vain sille taholle
joka orjuudesta lypsää rahat.
Ihminen on luotu toimimaan, mutta jos tätä toimintaa - eli työtä – käytetään hänen tai muiden
riistämiseen, muuttuu työ vahingolliseksi ihmiselle. Jos ihminen tekee työtä
ilman palkkaa niin että joku muu käärii rahat, ihminen ei vapaudu vaan kokee
itsensä pohjasakaksi ja petetyksi. Jos ihminen tekee ilmaiseksi samaa työtä josta
muille maksetaan palkkaa, ihminen ei sulaudu yhteiskuntaan, vaan alkaa inhota
sellaista järjestelmää missä toiset pakotetaan tekemään ilmaiseksi se, minkä
joku toinen juuri hetkeä aiemmin teki palkallisena.
Työn käsitteen sekoittaminen ja muuntaminen ainoastaan
palkkatyötä koskevaksi, ei ole keino palvella syrjäytymisvaarassa olevia
työttömiä ja maahanmuuttajia, vaan keino saada ilmaista työvoimaa. Kun
palkattua työtä ei tällä hetkellä ole juuri tarjolla, niin samaa hommaa on
painettava ilmaiseksi, koska ilman sitä ei pysy kunnossa ja
yhteiskuntakelvollisena? Eikö ole sukkelaa? Tällaisessa maailmassa täytyy
palkallista työtä tarjoavan työnantajan olla täysi idiootti, sillä samaan
hommaan saa tulevaisuudessa työntekijän ilmaiseksi ja voipa vielä samalla
kutsua itseään hyväntekijäksi.
On se vaan kumma juttu tuo työ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti